Crimson pieces of poetry

Lisää runojani! Kommentoida saa toki, rakentava kommentti on enemmän kuin tervetullutta! Muistattehan kuitenkin, ettette hauku niitä täysin - ainakaan ilman perusteluja, mussukat?

Rakas Isä

Öisessä metsässä vaeltaa yksinäinen hahmo
Pieni tyttö, niin kovin hiljainen siellä yksin kulkee
Varjoissa kulkiessaan hän on onnekas
Varjoissa häntä ei voi nähdä

On tuo reitti pitkä ja yksinäinen
Tuo taival vailla valoa
Mutta tottuneesti hän sen kulkee täysin vailla pelkoa
Luokse sen valkoisen kiven

"On tuo kivi koti enkelten"
Näin rakas isä hänelle vuosia sitten kertoi
Kotona enkelten on hyvä olla
Kotona enkelten ei kukaan ole surullinen

On hameen helma revennyt
Reittä pitkin juoksee verijuova
Hänen viattomuutensa on häpäisty rakkaan isän toimesta
Ja se tuska on tappanut tytön sisältä jotain suurta

Mutta pian päättyy tuokin tuska
Näin on tyttö päättänyt
Hän asettaa sormensa liipaisimelle ja hymyilee
"Rakkaan isän kunniaksi", hän kuiskaa läpi kyynelten


En ole itse seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut, onneksi. Aihe kuitenkin koskettaa minua, sillä mielestäni insesti on yksi kamalimmista asioista, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ajatuskin siitä, että joku rakas ihminen, johon kuuluisi luottaa, tekisi jotain tuollaista minulle... Hui.

Lumihiutaleet

Katselen taivaalta alas leijailevia lumihiutaleita
Ne ovat niin onnellisia, viattomia
Kadehdin niitä
Tahtoisin olla kuin lumihiutale
Niin pieni ja viaton

"Elämä ei aina ole helppoa"
Näin minulle kerrottiin kauan sitten
En silloin uskonut
Mutta nyt olen oppinut sen
Kantapään kautta

Useita öitä olen maannut valveilla
Miettien, onko vika minussa
Ja lopulta huomannut:
Olen itse ongelmieni lähde
Syyllinen, syntien pesä

Häpeä ja syyllisyyden tunne
Siinä kaikki mitä tunnen
Ilo ja onni ovat kuolleet
Ja kun katson lumihiutaleita
Huomaan niidenkin nauravan minulle

Joku nimetön

Korkean mäen päällä lepää valkoinen rakennus
Rakennus, jossa unelmat voivat käydä toteen
Ja jossa unelmat voivat kuolla
Rakennus, jossa on tapahtunut aivan liikaa
Mutta myös aivan liian vähän

Nuori tyttö astelee kohti tuota rakennusta
On tällä suuri suru sydämellään
Edessä on pitkä päivä
Täynnä surua ja tuskaa
Silti niin rohkeasti hän sen kohtaa

Raskaasti ovi avautuu ja tyttö astuu sisään
Useat silmäparit kääntyvät katsomaan tuota kulkijaa
Pää painuksissa hän ohi nuorten astelee
Mutta matka loppuu lyhyeen
Tyttö kaatuu maahan likaiseen

Ja kuuluu naurua
Niin paljon naurua
Naurua, joka satuttaa
On liikaa kestettävää
Hän nousee ja juoksee pois

Hän juoksee pitkän matkan kotiin
Luokse uskollisen narunpätkän
Tuo naru on odottanut jo kauan
Valmiina syleilemään tytön kaulaa
Ja nyt tuo hetki vihdoin koittaa

Jää taakse vuosien kipu ja tuska
Saapuu tilalle hymy ja onnellisuus
Kuin nirvana
Tyttö hyvästelee maailman
Ja pitkästä aikaa hymyilee


Jälleen nimetöntä materiaalia

Edessäni makaa neito
Hän on niin kaunis
Hiljainenkin tuo nuori neitsyt on

Kuoli oman käden kautta
Puukon hellään syleilyyn
Siitä muistot ranteissaan on

Luuli ettei häntä enää tarvita
Tai kaivata
Oli väärässä

Tuo kaunis neito, niin eloton
Alaston rakastajattareni on
Ikääkin vain 16 vuotta

Niin täydellinen
Niin viaton
Hitaasti painaudun kiinni häneen

Rakastaisiko hän minua, jos eläisi?
Sitä en tiedä
Vaan ei sillä ole väliäkään

Painaudun aivan kiinni
Yhä syvempään
Ja tiedän; olen taivaassa

Mutta onko tämä sittenkään taivas?
Taivaan ja helvetin raja on hiuksenhieno
Luultavasti vain pieni näkemysero

Minulle tämä on taivas
Sillä taivas on nautintojen maa
Minun taivaani tihkuu erotiikkaa, sodomiaa

Lopussa kaikki on minun


Lopussa kaikki on minun
Tiedän sen kun katson silmiisi
Kun kuuntelen valheitasi
Kun olen lähelläsi
Lopussa kaikki on minun

Tahdot kaiken
Rahaa, rakkautta, materiaa
Hetkeksi kaiken sen saat
Mutta lopussa kaikki on minun

Lopussa kaikki on minun
Saan rahani, rakkauteni, materiani
Sinulle ei jää mitään
Sillä lopussa kaikki on minun

Teen jaon niin selvän
Minun, minun, minun, minun
Sinulle ei jää muuta kuin valheesi
Lopulta otan nekin itselleni
Joko näet, että lopussa kaikki on minun?

Huomasin juuri tätä postausta tehdessäni, että kirjoitan aina synkistä asioista. Itse en ole masentunut, olen oikeastaan hyvin iloinen ja positiivinen ihminen - toki minullakin on huonoja päiviä, jolloin tahtoisin vain vajota maan alle ja kuolla. Suurin osa näistä runoista on syntynyt hyvänä päivänä, onnellisessa mielentilassa. En osaa kirjoittaa onnellisista ja iloisista asioista. Tiedä sitten, miksi. Mutta kommenttia toivoisin ♥